Epilogi

Hullu kauris vainoaa minua aamulla takaisin
siniseen sumuun, jonne varjot katoaa.
Avaan silmäni naukaisten,
lausun kolme sanaa ja lähden.

Luulen olevani viittä vaille tuhkaa.
Tiedän kuitenkin, etten varmasti ole.

Seinät avaavat kapeat suunsa
ja kuiskaavat minulle vakavissaan:
ei kannata vielä liikkua eteenpäin, liikkua eteenpäin.
Ovien alta tulvii näkymätöntä savua.
Se saa minut ajattelemaan.
Pyörin hiljaa ympäri akseliani ja olen.

Kevyt tuuli saa veden elämään,
liikeradat piirtyvät ilmaan ilmaiseksi.
Piirrän siihen kuvioita kävellen.
Auringonvalo on kirkkaampi kuin luulin ja muistin.
Täytyy pysähtyä ja olla tekemättä mitään.
Heittäydyn väsymykseen, suljen silmäni ja näen: Ei kannata olla liian tosissaan.
Ei kannata olla liian tosissaan.

sävelet: Henri
sanat: Kimmo
©mustelma

close