Eläkeläisen Kiipeilypuu

Kotikonnuille eläkeläinen lähtee
etsimään elämään kipinää,
hyppää onnikkaan ja vaipuu syvää pohdintaan.

Perille päästyään havahtuu,
näkee siimeksessä tutun puun.
hamuilee puun karheaa pintaa,
kyynelkarpalo poskelle kuluneelle putoaa.

Huomaa kauhtuneen liaanin, poikavuosina kyhätyn,
katsoo ylös ylös latvaan, ottaa köydestä otteen.
Silloin tilhi päähän paskan ruilauttaa.

Jo toinenkin tippa irtoaa, tilhi oksalla nauraa.
Mies tästä sisuuntuu, poskille punaa purskahtaa.
Mies latvaan itsensä kuroo, eläkeläinen kiipeilypuussa
jo tilhen kanssa laulaa,
levittää kädet nauraen. Hän tuntee olevansa jälleen ihminen.
Hän tuntee olevansa jälleen ihminen.

sävelet: Henri
sanat: Henti & Kimmo

©mustelma

close